Juttelimme tuona päivänä koko loppu illan. Se vain tuntui niin hyvältä, molemmat ymmärsivät toisiaan, meillä oli aika paljon yhteistä, vitsailimme yhdessä ja keskustelu vain suijui ja sujui... Muistan sen yön, kun menin nukkumaan hymy huulillani ja keskustelin kavereideni kanssa, että joku poika puhui mulle (tietenkin siitä piti heti mennä juttelemaan kavereilleni). Seuraavana päivänä tietenkin mietimme kaverini kanssa, että kuka koko 300 oppilaan koulusta hän on. Emme saaneet selville ja illat meni aina jutellessa Eemilin kanssa.
Yhtenä päivänä koulun jälkeen menimme kaverini kanssa s-marketin karkkihyllylle, irtokarkin hintalappua ottamassa ohini kulki poika, joka tervehti kädellään minua. Siinä vaiheessa tiesin, kuka tuo Eemil oikein on. Meidän katseet kohtasivat jo koulussa, mutta s- marketilla vielä paremmin. Illalla sängylläni ollessani odotin Eemilin puhuvan minulle, mutta mitään ei kuulunut enkä itsekään uskaltanut (koska olin tyhmän ujo) mennä puhumaan. Siitä meillä alkoikin viikon hiljaisuus. Seuraavan kerran puhuessamme sain tietää, että Eemil oli luullut, ettei minua kiinnosta tutustua häneen, koska en tervehtinyt viikko sitten ollessani s- marketilla. Vakuutin hänelle, ettei tämä pidä paikkaansa, koska pidin hänestä silloin jo tosi paljon.
Alle kaksi vuotta meni jutellessa kaikki asiat läpi mitä meillä oli. Emme olleet nähneet ollenkaan, joten meidän olikin jo aika nähdä. Eemil oli juhlimassa kavereidensa kanssa synttäreitä, jolloin hän kysyi minulta, että haluisitko nähä joskus? Olin ihan paniikissa, koska olin jo tuolloin ihastunut häneen vaikka oltiin vain juteltu. Kaksi vuotta on pitkä aika jutella ja siinä oikeasti ystävystyi ja luotin jo Eemiliin ihan täydellisesti. Jotenkin näkeminen vaan jäi ja tehtiin samaa kuin ennen eli juteltiin Facessa, eikä koulussa kumpikaan ei uskaltanut tulla juttelemaan toiselle. Kaikki kuitenkin näki, että olin ihastunut koska etsin Eemiliä usein koulussa, kun olin "menemässä vessaan", hehe.
Seuraavan kerran saimme vihdoinkin sovittua näkemis päivämme. Menimme yhteen puistoon, jossa näin Empun ensimmäistä kertaa naamakkain ja olisin saanut jutella. Menin kuitenkin ihan lukkoon, en uskaltanut sanoa sanaakaan ja ajattelin vain, että nyt seison sen ihmisen vieressä kenen kanssa olen jutellut jo kaksi vuotta. Näkemisistä ei meinannut tulla mitään, koska menin aina lukkoon. Kaverinikin sanoi Empulle, että älä luovuta (eikä hän olisi luovuttanutkaan) koska tarvitsin oikeasti aikaa ennen kuin pystyin juttelemaan hänelle...
Kaikki ongelmat jäivät taakse, sain itseni avoimeksi ja ystävyys eteni erittäin nopeasti nähtyämme. Eemil tuli aina meille kylään ja näki lopulta vanhempanikin. Vanhempani ottivat Empun erittäin hyvin vastaan ja se olikin erittäin tärkeää minulle. Äitini sanoo nykyään; "Ihanaa, kun on poika perheessämme" Yhtenä päivänä, kun menin ensimmäistä kertaa Empun kotiin, Emppu lupasi edellisenä päivänä, että saan yhden jutun. En tiennyt minkä, mutta sain sen selville kun lähdin ulos ja Emppu tarttui minua kädestä ja pussasi. Olin hyppiä riemusta silloin, sen päivän jälkeen sovimme että me kuulumme yhteen ja aloimme vakituisesti seurustelemaan.
Tässä sitä ollaan 1,5 vuotta seurusteltu (vakituisesti) ja edelleen tuntuu, että olemme kuin vasta tavanneet. Tehdään paljon yhdessä kaikkea, käydään mm. käydään elokuvissa ja syömässä, ollaan käyty ulkomailla jo yhdessä, vuokrataan elokuvia, löhöillään, tehdään ruokaa, käydään "road tripeillä" ja mitä kaikkea nyt keksitäänkään. Pienten kinastelujen, ehkä joskus vähän isompienkin (mustasukkaisuudesta johtuen) ei anneta suhteen mennä pieleen. Aina löytyy se, jolla korjaamme asian esimerkiksi kerran, kun Eemil suututti minut tekemällä tyhmän virheen hän tuli meille metsästä rympineenä valkovuokko kädessä ja sydän suklaarasia kädessään pyytämään anteeksi. Se oli suloisin anteeksi pyyntö häneltä. Emme ole seurustelusta lähtien nukkuneet yhtäkään päivää erilleen, jonkun mielestä se voi olla ehkä vähän liikaa, mutta itse ainakin pidän siitä kun herään oman rakkaan vierestä joka aamu ja saan laittaa pääni hänen kainaloonsa yöksi.
Minkälainen Emppu sitten on? Hän on erittäin huolehtivainen, huolehtii paremmin minulle kuuluvat lääkkeet kuin minä itse, ups. Hellyyden kipeä, en tarkoita tätä pahalla, vaan on mukavaa kun näemme niin halailemme ja hän puhuu minulle aina ihanasti esimerkiksi whatsupp seuraa meidän molempien ajatuksia monta kertaa päivässä. Suorasanainen, tätäkään en sano pahalla, vaan tykkään jos ihminen sanoo suoraan asiat eikä kiertele niitä. Jos Emppua joku ärsyttää tai häntä häiritsee niin hän tulkitsee sen, sekä hän on myös erittäin hauska! Empusta löytyy vaan kaikkea, mitä itse voin toivoa. Meidän parisuhde on minun mielestä täydellinen eikä siihen voi kukaan vaikuttaa. Olemme kokeneet todella paljon hyviä tapahtumia, mutta kohta tulee vuosi kun molemmat jouduimme todella surullisen asian eteen emmekä ole vieläkään päässeet siitä yli ja en ainakaan itse pääse siitä varmaan koskaan. En kuitenkaan puhu siitä täällä blogin puolella, vaikka mainitsinkin. En ole kertonut sitä muillekkaan, mutta haluan vain sanoa kaikille parisuhteille, että kaikesta huonostakin pääsee yli tai sitten ei, mutta me päästiin, vaikka se ei meidän parisuhdetta suoranaisesti koskenutkaan. Toivon, että meidän parisuhde pysyy yhdessä, koska itse haluaisin kokea vain Empun kanssa koko elämäni. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan...
Aika love story itseni mielestä, miten teidän mielestä? Monet ovat toivoneet tätä paljon, että miten tavattiin, joten tässä se olisi! Pitkä teksti ja toivottavasti jaksatte lukea, jos teitä kiinnostaa tälläiset parisuhde asiat! Ajattelin jonkun ajan kuluttua järjestää teille pienen kyselyn, joten katsotaan missä muodossa se voisi tulla. Meidän 1,5 vuotis päivä tulee siis täyteen ensi viikon keskiviikkona, mutta silloin mulla on vielä koeviikkoa jäljellä, joten saitte nyt tämän. Me juhlistetaan Empun kanssa sitä jossain vaiheessa, kun vain ehitään. Nyt lähden enkun kirjoihin kiinni, heipat!
